Muovit ja polymeerit
Polymeerivaurio on usein esteettinen
Polymeeri ja muovituotteiden vaurioita on erilaisia. Vaurio voi ilmetä muovi osan rikkoontumisen lisäksi mm. värin muutoksena, haurastumisena, säröilynä, halkeiluna tai sopimattomuutena käyttökohteeseensa. Polymeerivaurioista tyypillisimpiä on putkistovauriot, tiivistevauriot, pinnoitevauriot ja eristevauriot
Polymeerivaurion juurisyy voidaan tutkia
Polymeeri ja muoviosien vauriotutkimuksessa selvitetään onko vauriolla ulkopuolinen aiheuttaja, vai johtuuko se tuotanto- tai materiaalinvirheestä. Usein vaurio syntyy monen asian yhteissummana. Käytössämme on useita eri analyysimenetelmiä, joista tapauskohtaisesti valitaan oikeat menetelmät selvittämään vaurion syntymiseen johtaneita syitä.
Käytettyjä analyysimenetelmiä
- Stereomikroskopia, saadaan visuaalista kuvaa vauriokohdan yksityiskohdista.
- Elektronimikroskopia ja röntgenmikroanalyysi (SEM-EDS/WDS), voidaan kuvantaa vauriokohtia, sekä tutkia epäpuhtauksia ja epäorgaanisia täyteaineita.
- Termogravimetrinen analyysi (TG/DTA), voidaan tutkia mm. polymeerien sisältämien epäorgaanisen aineen osuus sekä lämpökäyttäytymistä.
- DSC, voidaan mm. määrittää kiteisten polymeerien sulamispiste, lasisiirtymälämpötila ja kiteisyysaste.
- FTIR, käytetään mm. polymeerien tunnistusmenetelmänä
- Röntgenfluoresenssispektrometria (XRF), Röntgendiffraktio (XRD) analyysillä voidaan tutkia täyte- ja apuaineita.
- Mekaaniset testit, erilasia mekaanisia testejä kuten veto- ja murtolujuuden mittaus.
- Sulavirran (MFR) mittaus, mm. vertailu saman muovin eri erien välillä.
- Kovuusmittaukset
- Polymeerien ja muovien sopivuutta eri käyttökohteisiin voidaan tutkia myös erilaisten rasituskokeiden, kuten UV-, suolasumu-, kosteus- tai lämpökokeilla.
